me voidaan unohtaa varjot ja ääriviivat
juosta alas
Kaskenkatua
eikä meidän tarvitse tulla takaisin koskaan
eikö koskaan
sä kysyt hengästyneenä
mun lapaset on ruskeat ja reikäiset
pipo on vihreä
muuten mä olen kuin kuka tahansa
jolla on tuntia vuorokaudesta vapautta
ehkä
se on enemmän kuin monella muulla
mä kelaan
ja katson miten sun suu käy
ja sanat tulee kaukana jäljessä
niillä ei ole kiire
ei meilläkään
me voidaan juoda ruusunmarjateetä koko iltapäivä
poltella sätkiä sun sängyllä
unohtaa kaikki
olla
kerrankin olematta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti