keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Galaktisen Liiton aaveet

mellakka.
desingunivormuihin puetut poliisit ampuvat kohti vasemmistoradikaaleja.
adidas.
carhartt.
vanhaa kunnon che-paitaa. palestiinahuiveja. polttopulloja.
klassikot säilyvät aina.
kiviä. keppejä.
versus.
automaattiaseet. kaasut.

sammutan television.
lataan aseen.

sniffaan viivat heroiinia.
vaikka en oikeastaan tarvitsisi näitä vanhanaikaisia kemikaaleja. istukkeet hoitaisivat homman.
jos haluaisin.
sanokaa minua nostalgiseksi.

ulkona kaduilla haisee peseytymättömät ihmisruumiit. kiima. jokin vielä alkukantaisempi.
öinen BANGkok.
smaragdibuddhan asuinsija.
neonvalokiirastuli. shemaleja. diilereitä. katulapsia. turisteja. karaokea.

skytrainissa voin ajatella.
sähkeet jotka lojuvat lukemattomina sängyllä.
ei mitään väliä.
enkelit ja tuhka.
ei mitään väliä.

suuri kokeilu. vittu pelkkä raunio.

ei.
mitään.
väliä.

jotain kuitenkin.

yhtiö. kuoletetut luottokortit. raportti.

se mitä en ole kirjoittanut.
en kirjoita.

heroiini saa mut lämpimäksi ja turraksi. mä en enää halua olla täällä.
tarkemmin:
minä

mies joka kirjoittaa. raportteja. mullistuksista. siitä miten uhraukset ovat tarpeen. miten liitto ja yhtiöt ovat aina ensisijaisesti meitä varten.

yö sulaa kultaiseksi kajoksi kun tiedän mitä tehdä.

arabikortteli.

helposti
uudet paperit. vaatteet. ase. kello. puhelin. ehkä tuhottu paikannin.
pois kartalta.
ulottumattomiin.

siirrä kaikki data.
piilota.
ainoa asia joka voi pitää mut hengissä.
tarpeeksi kauan
sen jälkeen

vittuun täältä.


493 tuntia jälkeen täydellisen tuhon

whitechapel on edelleen sumua. hevosenkavioiden kaikuja. viiltäjän aavetta.

kaikki on väärin.

mä makaan nurmikolla.
aamukaste.
istukkaat tuottavat 4-metyyliaminoreksinia.

mä tunnen itseni rauhalliseksi. keskittyneeksi.
ja silti

kaikki on väärin.

yhtiö ei enää ole ottanut yhteyttä. olen joko päässyt pakoon tai minusta on tehty sopimus. veikkaan molempia.
veikkaan, että mahdollisuuteni ovat huonot.
surkeat.
vitun geenimuokatut sotilaat on päästetty irti. ei mene kauaa että ne haistavat minut. sen jälkeen on ihan sama kuinka paljon valonarkaa matskua mulla on jemmassa. sitä tekee päätöksiä. toimii tietyllä tavalla ja seurauksia ei oikeastaan edes ajattele.
mutta.
jokin muuttui siellä.

vaikutusalueella.

Galaktisen Liiton aaveet

unet.
pitää mut hereillä.

koko matkan thaimaaseen.

ne tiesi mitä tulisi tapahtumaan.
eivät välittäneet.
vittuakaan.
kolme miljoonaa kuollutta.

ei enää elvytettävissä. totaalinen kuolema.

toisinaan mä haaveilen sellaisesta.
olemattomuudesta.
se on kuitenkin tällä hetkellä täysin poissuljettu mahdollisuus.
monella tasolla.

kundaliinijooga.
pitää mut tasapainossa.
ulkoisesti.
sielun herääminen.
se ei oikeastaan ole kovin korkealla mun listalla.

mutta mun tarvitsee keskittyä. saada jokin kuva.
jotain mihin tarttua.
jotain muuta kuin ruskeaa heroiinia ja huoria.
muuta kuin tämä 200 krediitin vuorokaudessa maksava huone.
muuta kuin unet.
valvominen.

tuhkaa.

aistiharhoja aiheuttavaa  tuhkaa.

vihreiden enkeleiden ympärillä.

- minä olen arkkienkeli. minä olen laskeuma-alue
mä sanon ääneen kylpyammeessa, jonka valumarmoriin on pinttynyt ruumiin ääriviivat.

Galaktisen Liiton aaveet

vaikutusalueella.
kaikki on palanut.

tuhkaa leijailee vihreisiin suojapukuihin pukeutuneiden enkeleiden ympärillä.
valopartikkeleita.
heijastumassa mustiin pukeutuneiden yhtiömiesten aurinkolaseista.
mä juon coca-colaa nostalgisesti muotoillusta lasipullosta.

- ehkä  muualla.
mä kuulen yhtiömiehen sanovan suojapukuaan riisuvalle enkelille.

- äh. enpä usko.
enkeli vastaa ja kohottautuu koko pituuteensa.

- täältä on turha etsiä mitään.
sama enkeli jatkaa ja levittää siipensä.

24 tuntia jälkeen täydellisen tuhon

olisi voinut mennä paremmin.
suuri kokeilu.
ennennäkemätöntä.
ne käytti liiton rahaa surutta. levitti valhetta. kaksitoista vuotta.

olisi voinut mennä paremmin.

mä mietin, kun makaan nimettömässä hotelissa jossain suur-tokion laidalla.
sekaisin ruskeasta heroiinista.
huora viipyy suihkussa. laskee minuutteja.
mä maksan yhtiön kortilla.
joten kaadan itselleni cokista muoviseen kertakäyttömukiin ja sytytän tupakan.

olisi voinut mennä paremmin.

vitut.

Galaktisen Liiton aaveet

kuusitoista tuntia jälkeen täydellisen tuhon.

matkalla mullistustapahtumien vaikutusalueelle. hiki kirvelee silmiä. paksu kemiallinen hiki. mkä kuuntelen kuulutuksia. tiedotuksia. säteilystä. uhriluvuista.

selostajan ääni jostain kaiuttimesta: "rakastava läsnäolonne ja energianne voi toimia tasapainottavana voimana."

vitun yhtiökusipäät. ne tiesi.
eivät välittäneet.
päämäärä ja keinot. sama vitun virsi.
vuosituhansia.

mitä väliä.
kaikki tapahtuu syystä.
sen mä opin kun olin kuusi. ja sain ensimmäisen istukkeen. neurovoodoota. biosanteriaa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

lukijan kirje

rakas Frank
musta sä olet pehmennyt ja sun jutut on ihan paskoja. kesäjatkis oli kanssa kauheeta kuraa. miksi et vaan tapa itteäs?

reino 84, hyvinkää via email

rakas reino
totta kai mä olen pehmennyt. etkö säkin rakas reino pehmenisi kun sulle tyrkytetään ilmaisia huumeita ja suihinottoja? Frank on päässyt ns. leveän elämän makuun ja aikoo tästä edes kirjoittaa paskasti silloin kun narkkaamiselta ja nussimiselta kerkiää.

miksi et vaan tapa itseäsi? se on hyvä kysymys ja sitä sietää pohtia ihan rauhassa tovi.

1) Frank rakastaa elämää
2) Frank tykkää huumeista
3) Frank tykkää suihinotoista
4) Frank ei ole sä. tai mä.

tuossa neljän kohdan vastaus taivaalliseen kysymykseesi. sitä paitsi nyt on liian paljon finnejä puristeltavaksi niin naamasta kuin perseestäkin ettei kerkiä muuta.

"niin naamassa kuin perseessäkin".  Frankin kirje korentolaisille 1:1

hyvää tiistaipäivää, muistakaa runkata ja juoda siinä välissä vaikka pillimehua.

- Frank (astraalihomo)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

kirjeitä hajarakennusalueilta

Yy, Kaa, Koo, Nee!! Go!

miksi ei yksikään hyvä kirja ala kuin kunnon punkralli? kuka kirjoittaa ihmissuhdepalstoille? tyyliin, hyvä sylvi; olemme mieheni kanssa onnellisesti naimisissa jo neljättä vuotta. viime viikolla kuitenkin yllätin hänet (mieheni) naimassa naapurin seppoa (nimi muutettu) perseeseen meidän keittiössä. olen hämmentynyt? mitä pitäisi tehdä? tai ylipäätään ajatella tällaisesta toiminnasta?

no, rakas vitun surkea kyselijä. ensinnäkin sinun ei pitäisi kirjoittaa siitä tänne vaan puhua siitä miehesi kanssa. me halutaan draamaa ja kun sitä saadaan niin juostaan kirkuen kirjoittamaan lehtien ihmissuhdepalstoille, päivittämään fb-sivut ja juoruamaan blogiin. ja muuttuuko mikään paremmaksi?

totta kai muuttuu. me muut saadaan ajatella, että hyvä luoja onneksi toi ei sattunu MULLE. vittu mä en ikinä pääsis yli jos mun mies panis naapurin setää meidän keittiössä tai koiraa, tai tunkisi pikku-liisin gerbiiliä perseeseen kesken iltatoimien. ei siitä mä en kyllä pääsis yli tai ympäri. joten näistä asioista on huomattavasti miellyttävämpi lukea kuin kokea.

- mua kiinnostaa sellainen asia kuin rautatie

no vittu sehän on hienoa. niin meitäkin.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Frank suosittelee: säteilevät lomakohteet

Näissä lomakohteissa saat reilusti säteilyä

Raili Leino Tekniikka&Talous
Luonnon taustasäteily vaihtelee maapallolla monisatakertaisesti. Muutamilla seuduilla luonnosta saa säteilyä reilusti enemmän kuin on ydinvoimalan työntekijöille sallittu. Maapallon säteilevimmät paikat ovat suosittuja turistikohteita.
Iranin Ramsarissa saa luonnosta jopa viisi kertaa enemmän säteilyä kuin on ydinvoimalan työntekijöiden suurin sallittu vuosiannos, ja Brasilian Guaraparissakin yli kolminkertaisesti.
Luonnostaan runsaasti säteileviä paikkoja ovat myös muun muassa Intian Kerala, Australian Flinders Ranges ja Kiinan Yangjiang.
Paikat eivät suinkaan ole aidoilla eristettyjä, ihmisiltä suljettuja reservaatteja, vaan suosittuja turistikohteita.
Taustasäteilyn lähde on maaperä. Kiviaines sisältää vaihtelevia määriä uraania ja paikoin myös toriumia, jotka hajoavat monipolvisen ketjun kautta lyijyksi. Kaikki hajoamisketjun väliaineet säteilevät.
Pieni osa taustasäteilystä tulee avaruudesta.

Kuumia säteilykylpyjä

Iranin Ramsar Kaspianmeren rannalla on tunnettu kuumista lähteistään, jotka ovat sekä paikallisten asukkaiden että turistien suosiossa. Vesi sisältää runsaasti radiumia. Lähteissä voisi saada jopa 260 millisievertin säteilyannoksen vuodessa.

Säteilyn tuntiannoksia mikrosieverteinä

Normaali taustasäteily Japanissa: 0,03–0,07
Tokio, Fukushiman jälkeen: 0,1
Fukushiman ja Tokion välillä keskimäärin: 0,1–0,4
Normaali taustasäteily Suomessa: 0,04–0,3
Guarapari, hiekkaranta 1,5–32
Ramshar, Iran: 30
Tsernobylin lähialueen pahiten saastunut alue 1 m korkeudella maasta 20–40
Fukushiman ydinvoimalan portilla mitattu: 200

Tämä on noin sata kertaa enemmän kuin on taustasäteily missään Suomessa ja 300 kertaa enemmän kuin nyt on mitattu Tokiossa.
Guaraparissa taustasäteilyn tasoksi mainitaan jopa 175 millisievertiä vuodessa, mutta taso vaihtelee paikallisesti paljon. Kaupungilla säteilee vaihtelevasti, hotellihuoneissa tuskin enempää kuin Suomessa. Eniten säteilee rannan musta hiekka. Valkean hiekan säteily on matalaa.

Paikallisten keskuudessa ei tavallista enempää syöpää

Ydinvoimalan työntekijän suurin sallittu vuosiannos on 50 millisievertiä. Alin vuosisäteilyannos, jonka on tutkimuksissa havaittu olevan selvästi yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin, on 100 millisievertiä.
Ramsarissa jotkut asukkaat saavat vuoden aikana selvästi tätä suuremman säteilyannoksen. Paikkakunnalla ei kuitenkaan ole tavallista runsaammin syöpää, mikä hämmentää tutkijoita.
Iranilaistutkimusten mukaan Ramsarin asukkailla on jonkinlainen sopeutuma korkeaan säteilytasoon.
Soluilla on kyky korjata säteilyn aiheuttamia vaurioita, jos ne saavat toipumisaikaa eli korkea säteilyannos ei tule kerralla.
Laboratoriokokeissa 1,5 Grayn annos gammasäteitä aiheutti ramsarilaisten lymfosyyttisoluihin vähemmän kromosomimuutoksia kuin sama annos vertailuryhmän toimineiden ihmisten lymfosyytteihin.
Äskettäinen tutkimus Lapin poromiehistä viittaa samaan. Poromiehet altistuivat 1950-luvun ydinkokeiden laskeumalle muuta väestöä enemmän, mutta heillä on jopa vähemmän syöpää kuin muulla väestöllä.
Suomikin on luonnostaan ainakin Japaniin verrattuna runsaan taustasäteilyn maa. Suomen säteilevin paikkakunta on itäisellä Uudellamaalla sijaitseva Liljendahl. Säteilyn taso on vain sadasosa Ramsarin annoksista, mutta kymmenkertainen Tokioon nähden.

Tsernobyl on luontoreservaatti

Tsernobylissä on edelleen ydinvoimalan ympärillä 30 kilometrin yleisöltä suljettu vyöhyke, jolla vierailee toisinaan työntekijöitä ja tutkijoita. Ongelmana on, että säteilyn taso alueella vaihtelee hyvin paljon. Paikoin löytyy normaalia taustasäteilyä, paikoin todella korkeita tasoja.
Vuonna 2000 Teksasin teknillisen yliopiston tutkija Robert J. Baker kumppaneineen mittasi pahiten saastunutta, niin sanottua Punaisen metsän aluetta voimalan välittömässä läheisyydessä. Metrin korkeudella säteilyä oli 20–40 mikrosievertiä tunnissa, mikä vastaa Ramsarin lukemia.
Tutkimusryhmä löysi säteilyn aiheuttamia haittoja, mutta niiden merkitys oli pieni verrattuna ihmisen poissaolon luonnolle aiheuttamiin etuihin. Paikan lajirunsaus ja eläinmäärä vastaa hyvää luonnonsuojelualuetta.

Ja eikun varamaan matkaa!

mä väijyn

kirjastossa mä väijyn opiskelijatyttöjä
ne katsoo mua ja kikattaa

mulla on autossa valmiina nippusiteitä
roudarinteippiä

toimenpiteitä varten

betoni, kesäjatkis jota jää kaipaamaan isä, äiti ja naapurin huorahtava tytär

ehkä mun pitäisi palata takaisin sairaalaan. ennen kuin koko maailmasta katoaa taas järki. mulla on nyt luettavaakin. menninkäinen on varmaan huolissaan. mua kadottaa koko pakomatka. mutta sitten muistan hiostavan toppauksen haaroissani. slip ultima xl. isoille pahoille pojille. voi luoja. vaippa, vaikka ikää on 36 maan vuotta. mitä vittu niiden päissä liikkuu. pukea nyt sellaiset imukykyiset vaipat ihmiselle. olisivat edes pukeneet inkohousut. tai en tiedä. miksi pukea vaipat täysin pidätyskykyiselle yksilölle. ainoastaan nöyryyttääksen tätä?

- osaaks sun kassit ajaa?

mä kysyn, melkein salaa itseltäni. mä en ymmärrä miksi mun pitää aina hämmentää näitä hämäriä keitoksia.

- miksi kysyt? älä luulekaan, että lähden kuskaamaan sun mielisairasta persettä mihinkään. en vaikka kivekseni osaisivat ohjata avaruusrakettia. mun veljen kivekset kylläkin osaa..

- sun veljen?

- joo-o.. mikäs sulle ny tuli?

mä en vastaa vaan syöksyn ulos kaupasta. pappa tulee perässä. sen kivekset on kuin hampaaton suu, joka tekee purentaliikettä. vitun pelottavaa, jos multa kysytään. en todellakaan halua jäädä noiden tappajakivesten jauhettavaksi. mä ryntään takaisin sairaala alueelle ja huudan apua kuin järkensä menettänyt. eikä aikaakaan kun kolme hoitajaa juoksee mua kohti. ne kusipäät taklaa mut kumoon. kunnolla. niin että ilmat kaikkoaa mun keuhkoista. yksi vittupää. kyrpänaamaksi mä sen olen ristinyt työntää mun pakaraan piikin ja

mä tunnen olevani kotona. kalustamattomassa huoneessa. täällä on vain sänky. lepositeet. ja sumua. ei ainoatakaan vanhusta. ei kiveksiä heiluttavia mielipuolia. ainoastaan autuus.

- katso ja hämmästy

tuttu ääni kuiskaa jostain mun alapuolelta.

betoni soundtrack

betoni, kesäjatkis joka raiskaa sun is0isän

mikä ei ole kuin kolmetoista juoksuaskelta, sen jälkeen mä lyllerrän sisään kauppaan. kaupan nimi on dementian ranta, divari varttuneille. mustya se kuulostaa tutulta ja tosi hyvältä nimeltä. dementian ranta. siisti soundi. tiskin takana torkkuu pappa jonka paitaan on painettu teksti

MILK ME, BITCH!

rajua, mä kelaan. nykyajan vanhukset on tosiaan kovassa vedossa. nuoriso hakee turvaa vanhoista arvoista. estoista ja kielloista. rukousnauhoista, kun vanhusten lähinnä rukousnauhaa muistuttava tavara on anaalikuulat. vittu, ne ei ainakaan haaskaa aikaa mihinkään henkiseen. ne tietää. liha katoaa. siitä on otettava irti kaikki tai kaikki on ollut turhaa. pelkkää vitun puhdetyötä. mä olen oppinut kunnioittamaan näitä vanhoja paskiaisia. niillä ei tunnu olevan mitään estoja. ehkä se johtuu aivojen rappeutumisesta, mistä tuleekin mieleen että aivot vaan periaatteessa paranee iän myötä kun turhat solut kustaan viemäriin. käristetään kemikaaleilla. verkkovirralla. millä ne temppunsa tekevätkään. ehkä kaikki on vain iän tuomaa kyllästymistä kaikkeen turhaan paskaan. kaikkeen siihen mihin meitä koitetaan saada uskomaan. jatkuvuuteen, kasvuun ja niin edelleen. vanhukset kulkee mieluumin anaalikuulat perseestä roikkuen heittelemässä polttopulloja mielisairaalan ikkunoista sisään tai harrastavat sadomasoseksiä hautausmailla. mitä ikinä niiden seniileihin päihin nyt sattuu pälkähtämään.

ja kaikki se puhe nuorison rappiosta, hohhoijaa! ne ei ole vielä nähneet mitään.

- mitäs jannu hakee?

pappa korisee ja vetää pihisten henkeä, kuin joku copd-mulkku.

- onks tarzan marsissa-läpyskää?

- näytänkö mä kaverilta jolla ei olis tarzania marsissa?

- no et näytä. (sä näytät vitun myyräkuumeiselta friikiltä, jonka paita pitäisi polttaa)

- mitä sä mumiset?

- en mä mitään mumise. löytyykö vai ei?

pappa lähtee tiskin luota ja huomaan, että papalla ei ole housuja lainkaan. kylmät väreet kulkee mun selkää pitkin. mä olen enemmän kuin hämmentynyt. mä olen kuoripoika jonka perseeseen on lyöty kolehtihaavi ja suuta raiskaa isä michael.

- katso ja hämmästy!

pappa mylväisee ja kääntyy mua kohti. sen kivekset seisova suoraan eteenpäin.

- oleks koskaan nähnyt tällaista?

se livertää.

- pakko myöntää että en.

- nää osaa muutakin. kato.

ja pappa ottaa hyllystä tarzan kirjan kiveksillään ja viskaa sen mulle. mä nappaan (hyvin vastentahtoisen)kopin.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

betoni, kesäjatkis joka vastaa kymmentä ryssää

- suunnilleen kolme viikkoa

vastaa valkoisiin pukeutunut nainen kun kysyn kuinka kauan olen ollut täällä. mun ranteet ja nilkat on nahkaremmeillä kiinni ja näyttää siltä, että mun liikkumista on päätetty rajoittaa railakkaasti. suuta kuivaa ja naama tuntuu vesiilmapallolta.

- kolme viikkoa?

mun viimeiset muistikuvat liittyvät johonkin sekopäiseen vanhukseen, autokolariin ja new age -virtsaan. kun kysyn asiasta naiselta valkoisissa, se muuttuu hieman kylmemmäksi ja sanoo

- anna nyt ton jutun jo olla. sä olet hokenut sitä kyllästymiseen asti. et sä ole kuule mikään tarinankertoja, et tosiaan. kukaan ei tässä sairaalassa ei enää jaksa sun lässytystä vanhuksista, jalkapallosta, autoista ja ties mistä. sulla on kuule aika iso suu kaveriksi joka käyttää vaippaa.

- häh?

- slip ultima xl.

nainen sanoo ja jättää mut rentoutumaan tähän miellyttävälle pedille, miellyttäviin lepositeisiin. mikä autuus. mitä ikinä ne on antaneet mulle tässä jumalan rakastamassa sairaalassa on varmasti valutettu enkelien pilluista. tää on mahtavaa. tää on oikein. ei enää vanhuksia, nissan insanityä tai kaikkea sitä new age- kusta. ainoastaan lepositeitä ja rauhoittavia, ihania, rauhoittavia lääkkeitä. slip ultima xl, ei paskempi nimi; mä kelaan et voisin hyvin tehdä r n b -levyn nimellä xl ultima. xl ultima and the king size whores. vitun mahtavaa. joku ku tois vielä pitsan ja syöttäs sen mulle niin kaikki ois hyvin, enemmän kuin hyvin. mahtavasti.

- en mä tiedä voiko tai saako näitä myydä. nää on niinku mun henkilökohtaista omaisuutta.

menninkäinen kihertää ja pyörittelee kädessään rentoutumiskasipalloja (kuin kiveksiä, mun mielessä käväisee ikävä muisto). kevät aurinko paistaa meidän kasvoihin ja saa kaiken näyttämään vähemmän kovalta. vähemmän harmaalta. sairaalan puisto on pieni ja viihtyisä. vesilammikko. penkkejä. kasveja. pensaita. mä olen aloittanut vapaakävelyt. yleensä mä vaan istun täällä. istun ja poltan sätkiä. jutelten mennikäisen kanssa. joskus se (menninkäinen) hyräilee mulle:


- mä muistan ku mä olin B-16 kanssa (tai silloin se ei vielä ollu Benedictus xvi, vaan ihan joseph. joseph  ratzing.) liittoutuneiden natsivieroituksessa. vittu mikä kauhee paikka se oli. mä en ole koskaan kärsinyt niin paljon vieroitusoireista missään ku siellä. huu. vieläkin menee oikein kylmät ja kuumat väreet pitkin skolioosin vaivaamaa selkärankaa,

menninkäinen jäkättää ja näyttää vaipuneen ahdistavien muistojen karsinaan.

- ethän sä edes ollut syntyny silloin. mä oon nähny sun papereista et sä olet vasta 21.

mä yritän lohduttaa paskiaista.

- vittu sulla tosiaan on suuri suu kaveriksi joka käyttää vaippaa.

- häh? mitä kaikki sekoilee jostain vitun vaipoista?

- slip ultima xl

kääpiö sanoo ja viskaa mua rentoutumiskasipallolla reiteen. se nousee ja kävelee omituisesti kylkimyyryä sisään sairaalaan. näyttää siltä että laitos nielaisee sen kokonaan. vitun kusipää, mä mietin ja kokeilen haaroista. mitä vittua? tuntuu topatulta. mä vedän sairaalapöksyt nilkkoihin ja katson nivusiani kauhuissani.




voi hyvä jumala, mä tuumaan ja repäisen vaipat vyötäisiltäni. miten tämä on tällaiseksi mennyt. missä elämänhallinta? missä kohtuus? mä kelaan ja kiskon tummansiniset sairaalapöksyt ylös.

-ei enää vaippoja. nyt saa riittää!

mä huudan ja lähden juoksemaan läpi nurmikon, kadulle ja niin pitkälle kuin psyykelääkkeiden turvottamalla kropalla vaan pääsee.

torstai 9. kesäkuuta 2011

betoni, kesäjatkis aikuiseen makuun.

- suna mä vetäisin nyt sitä koksua ja kunnolla. kohta ollaan kohdilla.

pappa-behemoth rykii ja tarjoaa pussia mulle. mä kiskon sitä valkosta saatanaa niin kuin olis viimeinen ehtoollinen. mun aivoissa seisoo tuhat kullia juhlaerektiossa ja hammondit raikaa kun kola kolisee. aika hartaan näköinen keltainen smurffi puhuu itsekseen. manaa? siltä se kuulostaa.

- ota rennosti

pappa sanoo ja jatkaa

- katso ja hämmästy!

pappa karjaisee ja kääntää auton rajusti vasemmalle. suoraan päin..

- vittu, toi ole mikään taivas. toi on vitun betoniseinä. varo!

ja ne on oikeastaan mun viimeiset sanat. vaikka ne ei oikeasti olekaan. samalla hetkellä kun me törmätään sämpylällä betoniin ja mun ja pappa-elukan naamat kohtaa insanityn muovisia sisäosia mä ikään kuin irtaannun ruumiistani.

- keskity hetkeen.

pappa sanoo jossain mun päässä? mä katson ihan rauhallisesti miten meidän ruumiit painuu kasaan vasten betonia ja metallia. se näyttää mahtavalta. verta ja kuolemaa. betonia ja uudelleensyntymää. jing ja jang. koko vitun upea universumi pysähtyy noin sekuntin tuhannesosaksi ja me livahdetaan grim reaperin kylmistä kynsistä kuin jotkin vitun siistit tyypit. mitä me nyt ei olla.

pappa kylpee veressä ja näyttää pikemminkin punalipulta, kuin keltaisiin pukeutuneelta vanhukselta. sen eloton ruumiis makaa hieman rivon oloisesti mun sylissä. sen pää on mun haaroissa. mulla tulee hieman astraalioksennusta mun astraalisuuhun. me imeydytään betonin lävitse valoon. hyvin keltaiseen valoon.

- näyttää ihan aamukuselta.

mä sanon ja kroolaan muutaman vedon.

- new age -kuselta.

täsmentää seniori-vittupää.

betoni, sekakäyttäjän märkäuni

pappa on nyt verhottu keltaiseen. nahkaan ja kankaaseen. esi-isä näyttää ihan pervolta talitintiltä mikä on parannus pelkkään pervoon, ainakin mun kirjassa. me kuunnellaan kasettimankasta pakarisen hittikimaraa ja ajellaan kohti keskustaa. aurinko roikkuu horisontissa muutamalla vaaleanpunaisella kynnellä. joo-o, kuin tyhmä pikku narttu. me käytiin hakemassa koksua joltain esi-friikin kaverilta kunnallissairaalasta. se näytti vitusti vesa-matti loirilta, mut se oli nainen. pappa kohnas sitä elähtänyttä narttua. nylkytti sen kinttua kuin kiimainen koira. sitten me vedettiin viivoja ja lähdettiin taas ajelemaan. mulla on lämmin ja suht seesteinen olo. koksu turruttaa mun naaman ja kurkun. mä en jaksa oikeastaan puhua. esi-friikillä sen sijaan riittää juttuja.

- hiihtolomaviikon torstaina polkaisin autolla kohti nauvoa. päämääränä vihdoin taas utö, jota pidetään modernin magian ja satanismin tyysijana. sitä ennen mä ajoin pääni pyöveliksi ja aloin kirjoittaa ajatuksiani uudesta filosofiasta, joka perustuu maallisiin nautintoihin kuten nakkisoppaan ja anaaliseksiin. kuunteleks sä?

- ööh..

pappa jatkaa dementistä monologiaan. hankaa kokaiinia tekohampaiden kiinnityspintaan ja lyö leegot takaisin suuhunsa.

- mihin me ollaan menossa?

mä kysyn jotain kuudenkymmenen ihmiselämän jälkeen. ja heti sen sanottuani mua alkaa kaduttaa mun tiedonjanoisuus.

- tuo onkin yksi niistä kysymyksistä joka on piinannut filosofeja kautta aikojen.

pappa aloittaa. mä kaivelen hanskalootaa. jos vaikka sattuisin löytämään jotain muuta musaa kuin esa pakarisen viisuja. mua oksetta koko severi vitun suhonen.

- kaikkea on turha yrittääkään runnoa yhden asiasanan alle.

pappa jatkaa

- mulle ja mun kiveksille pitäisi riittää myös kysyntää. jota ihastellessa nartut vois rauhassa viitata nietzscheen ja utilitarismiin niin paljon kuin sielu sietää.

- mitä vittua sä selität?

- yritän tässä valaista tässä tietämättömyytesi yötä muutamalla ajatuksella. mutta jos kysyit mihin me olemme matkalla mun totaalisen siistillä nissan insanityllä juuri nyt vastaus on taivaaseen.

- taivaaseen?

- joo.

betoni, iskee kuin miljoona kiinalaista!

esi-isä-avatar mutisee koko ajan puhelimeen ja rummuttaa pakarisen kylmässä maailmassa -biisin tahtiin insanityn oveen. mä katselen maisemia ja odotan, että näkisin jonkun paikan mistä hankkia papalle pöksyt. mua kuvottaa sen kiveksillä ajaminen ja tunkkainen kusenhaju mitä se levittää ympärilleen.

- pysähdy!

mä mylväsen ja pappa-saatana lyö puolikkaan sämpylän jarrut pohjaan.

- mitä?

pappa katsoo mua kauhuissaan.

- älä huuda kun kivekseni ajelevat. meinasin vetää tekohampaiden yläosan väärään kurkkuun.

friikki inisee ja mä hyppään kyydistä ja painun sisään armeijan ylijäämä -puotiin. nyt hankitaan sedälle pöksyt se on vama, mä ajattelen ja suuntaan sisälle kyseiseen ostoskeitaaseen. nää on passelit, näissä pappa tuntee itsensä kokonaiseksi. ihmiseksi. mä päättelen ja maksan ostoksen.

- kato ja hämmästy!

mä matkin kuin kiljupunkkari. ja ojennan esi-isälle pöksyt. äijä nostaa ne korkeallle eteensä ja huudahtaa

- voi juma! mistä tiesit poikani? mistä halvatusta tiesit, että reisieni sisäpinta tykkää painautua vasten kuolleen eläimen nahkaa ja väri. tämä väri. se on niin kaunis.

äijä on ihan vitun haltioissaan ruotsalaisista ratsuväen ratsastushousuista. ne on kulahtaneen keltaiset. sininen on karissut niistä naapurimaan viljavia maita ratsastellessa. ubermensch-friikkii kiskoo pöksyt jalkaan ja tekee muutamat voimistelu liikkeet. mä olen enemmän kuin tyytyväinen kun sen kivekset on vihdoinkin piilossa pahalta maailmalta.

- mun nahkahousut!

pappa huutaa ja taas mennään...

betoni, kesäjatkis minkä voi myös kuulla

betoni, kesäjatkis jonka voi haistaa

- perillä ollaan!

pappa kailottaa ja heilauttaa skrebansa ratista. mä mietin, että pappa-avatarelle pitää hommata jostain pöksyt ja vähän äkkiä sittenkin. sillä on päällään ainoastaan keltainen t-paita missä lukee: next, please. jalassa ikämiehellä on kuluneet befree tarralenkkarit ja siinä sen varusteet olikin. eli housuilla olisi tilausta.

- miten niin perillä?

mä kysyn sillä me ollaan parkissa jossain metsätiellä, eikä missään näy oikeastaan mitään muuta kuin metsää ja yks rakennusparakki.

- no täällä. hollannin maajoukkueen pukukopilla.

pappa hihkuu ja hyppii. sen pallit heiluu mielettömässä kaaressa iloiten mukana.

- hollannin missä?

- maajoukkueen pukukopilla. mä pöllin sen kisoista 1974 saksasta. silloin kellopeliappelsiini hävisi loppuottelussa niukasti isäntämaalle 2-1.
- haista vittu. toi on joku ikäloppu työmaaparakki, ei tosiaan mikään hollannin pukukoppi.

mä meuhkaan ja pappa tarpoo pitkin kalpein kintuin kopille ja nykii oven auki.

- astu sisään ja hämmästy!

 me astutaan sisään ja seiniin on kirjoitettu mulle hieman vieraita nimiä. kuten Johnny Rep. samoin yhden seinän peittää iskulause: TOTAALVOETBAL. täytyy sanoa että esi-isä on nähnyt ainakin paljon vaivaa saadaksen harhansa näyttämään etäisesti todellisilta.

- mitä sanot?

esi-isä vinkuu ja pyörittelee pussejaan kuin lännen rennoin karjapaimen.

- joo-o.. tota... aika siistiä? hollanti.1974. silleen.. parakki.

- ymmärrän hämmennykseni, nuori mies. minunkin on joskus vaikea uskoa omia tekojani todeksi.

(sen mä voin käsittää)

- mitä sä mumiset?

- et missä ne huorat ja koksu on?

- no ei ainakaan tässä hengellisessä pyhätössä. tätä emme saastuta millään niin maallisella kuin kokaaini ja rivot pikku vosut. ei. tämän me pidämme puhtaana siitä saastasta. lainaatko langatonta puhelintasi?

- langatonta puhelinta? kaskun ei faksia?

mä yritän polkaista paskaa läppää ja ojennan luurin jeesus von pallille.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

betoni soundtrack

betoni, kesäjatkis jota mansonkin lukee

sitten me tosiaan lähdetään "kiitämään" noin kymmenen kilometrin tuntivauhtia.

- kato mä olen opettanut mun kivekset ajamaan

pappa voihkaisee ja heittää kassinsa rattiin.

- opin tämän tempun noin 70 vuoden kunnioitettavassa iässä, silloin kivekset olivat jo tarpeeksi laskeutuneet. ovatkos sun kiveksesi jo laskeutuneet? jos saan udella. tää on muuten kätevää kun antaa kivesten ajaa, jää kädet kaikkea muuta toimintaa varten.

pappa jodlaa ja heiluttelee laihoja raajojaan ilmassa kuin chulthu lonkeroitaan kylvyssä.

- häh?

- onko kiveksesi jo laskeutuneet? 

- joo, on (mutta ei ihan noin railakkaasti kuin sun, vitun friikki)

- mitä sä mutiset?

- et laita mankka päälle.

pappa alkaa kaivaa hanskalokerosta c-kasetteja.

- no niin johan löytyi!

se hihkaisee ja lyö homeisen tdk:n sisään pesään ja kohta nissan insanityn (mulle tulee hieman oksennusta suuhun jo ajatuksesta) sisätiloissa raikaa esa pakarisen joensuun elli. mun on pakko yrittää puhkoa tärykalvoja sormilla, mutta en vahingokseni saa sormia työnenettyä tarpeeksi syvälle.

- kutiaako?

pappa kysyy ja yrittää työntää sormeaan mun korvaan.

- pidä ne kätes omalla puolella. ei kutia. tää musa saa mut haluamaan kuolla.

- älä pilkkaa esa "muthafucker" pakarista, suomen ensimmäistä räppääjää, east side 4 ever esaa. tuota riimittelijää saatanan armosta. hänen tarunhohtoiset levytykset tulevat vielä saamaan ansaitsemansa paikan joka kodin kokoelmissa ennen kuin minusta henki lähtee.

mun on pakko epäillä jätkän vuodatusta esa pakarisen nousevasta suosiosta. mutta en sano mitään. papan kivekset muuten hallitsevat ohjaamisen jalon taidon mitä jouhevimmin. niillä on todellinen ylimaallinen aisti tiehen. kyyti on pehmeää mutta hidasta. edelleen ykkösellä ja kaasupohjassa kolmeakymmentä kilometriä tunnissa asfalttia ahmiva nissan kerää katseita kaikkialta.

- meidän täytyy hoitaa jostain kokaiinia ja halukkaita narttuja.

pappa tiedottaa. halukkaita narttuja? kokaiinia? millä vitun lihaksilla?

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Betoni, kesäjatkis jota siskoskin imee

- lähdetään kiitämään.

vanhus sanoo ja heittää kusisen alaosansa pois, sen kalpeat laihat kintut on ehkä kuvottavinta mitä olen hetkeen nähnyt.en viitsi edes mainita sen polvissa roikkuvia skreboja.

- otetaan mun kärry.

se vaikeroi. mä en voi uskoa, että sillä olisi voimassa olevaa ajokorttia. kärrystä puhumattakaan. kaiken järjen mukaan tuo vanhus kuuluisi johonkin suljettuun laitokseen. ei hortoilemaan vapauteen. se suunnistaa parkkipaikalle ja viittilöi mua seuramaan. mä seuraan sitä, luoja yksin tietää miksi. ehkä kaikki se teini-ikäisenä haistelemani liima on lopultakin vaatinut veronsa. kuka tietää. joka tapauksessa vanhus pyörii innostuneena jonkun auton ympärillä.

- mun kärry!

se huutaa ja näyttää iloiselta kuin huora loppiaisena.

- Nissan Insanity. vuosimallia 1974. 1,2 litran moottori. viisi vaihdetta. ei ilmastointia. kasettimankka.

se julistaa. nissan insanity? alzheimer näyttää ottaneen ohjat esi-isän otsalohkossa. ei kukaan muu sen lisäksi ole kuulluutkaan nissan insanitystä. vai onko muka? mä en ainakaan. sitä paitsi auto näyttää saab 96 puolikkaalta mihin on piirretty hopeatussilla tähtiä. konepellillä lukee: nissan insanity. keltaisella. se on sata varmaan spreijattu vitun lihasrappeumatautisin käsin tehdyn sapluunan läpi, siitä mä lyön kivekseni pantiksi.

- hyppää kyytiin, nyt mennään ja täytetään osamme.

papparainen kimittää. mä hyppään kyytiin ja

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Betoni, kesäjatkis jota mutsis imee

- ajatteletko koskaan kanssaihmisiä, lähimmäisiä?

noin sekuntin seesteiseltä näyttämään pystyvä ihmisapina kysyy ja levittää kätensä kuin kristus. mä en ihan pysy vankkureilla. maisemat näyttävät kuitenkin noin suunnilleen samoilta. tuossa on puinen aita elementti ja sen takana punatiilinen rakennus. asfaltoitu tie ja katukyltit. autoja ja apinoita.

- kyllä mä toisinaan..

- toisinaan?

- joo-o, toisinaan

- arkkienkeli mikaelilla on tapana sanoa: "arvoisat mestarit, luontoäidin ankaruus lastaan kohtaan on toisinaan varsin perusteltua. jos pyytäisin teitä kanssani myrskyn silmään olisinko vielä huomionne kohteena?"

- häh?

- katso ja mykisty!

mitään ei tapahdu. ei ainakaan mitään kovin dramaattista. ainoa muutos minkä huomaan on ikärasismin kohteen haaroissa leviävä märkä läikkä. mä katselen vielä varovasti ympärilleni, mutta mitään ei tapahdu. paitsi se läikkä alkaa tiputella kusta katuun.

- okei, mä olen mykistynyt. sä kusit alles. mitä tästä pitäisi päätellä. olisikohan papan mennä takaisin aidan toiselle puolelle. siellä vois olla puuroa tarjolla, ehkä velliä jos luoja suo.

- älä mainitse jumalan sinun luojasi nimeä turhaan

papparainen kirkuu ja jatkaa

- en ainoastaan kussut alleni vaan toimin ikään kuin faxina taivaalliselle koodille.

kaikkea sitä vanhusten suusta kuuleekin, taivaallinen koodi on kuselle ainakin minun korviin ihan uusi ilmaisu.

- katso ja mykistys!

mä pälyilen taas ympärilleni, mutta kaikki vaikuttaa ihan normaalilta. mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin.

- luo katseesi asfaltin mustaan pintaan, poikani.

ja mä luon katseeni. asfaltin pintaan on kusella kirjoitettu:

viesti muutoksen aikaan: tulevaisuuteen voi nähdä keskittymällä täydellisesti hetkeen.

- vittu mitä new age -paskaa..

- ei paskaa. kusta.