mä en ymmärrä tuulia
kuun liikkeitä
avaruuden huoneita
vaikka hikiset kasvot peilissä on osittain tutut
arvet kyynärtaipeissa tuoreita
mä en myönnä mitään
beibi
mä en koskaan puhu
mä olen vetänyt tuhat viivaa auringonvaloa
enkä mä ole pahoillani
tai mukana tässä biisissä
mä olen ainoastaan väsynyt
katsomaan
miten taivas muuttaa muotoaan
kiinteästä nestemäiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti