Vihjepuhelimet
God Dag!
säteilyrauhaa!
siskot ja veljet!
tänään huomasin miten paljon muistutamme kuutteja. sisäisesti.
Tex, muistatko miltä tuntui kun tuuli puhalsi auringon valkaisemia hiuksiamme kasvoillemme samppalinnan maauimalan lastenaltaassa ja miten hämmästyneiltä näyttivät tuoreet vanhemmat kun nipistelimme heidän jälkikasvunsa luisevia peppuja, oi niitä kauniita kesämuistoja. jäätelöä satoi iltaisin kattohuoneistomme ikkunaan ja vaahtokarkit etsivät ruumiinaukkoja joita uudis-asuttaa.
en uskonut, että voisin kokea tällaista rauhaa näillä leveysasteilla. seestyneenä stockan hullujen päivien mummovirrassa huomasin tuijottavani kasvojeni kuvajaista peilistä.
hetki oli kaunis
täynnä unien taikaa
joten ajattelin sinua, Tex. vain hetken ja sitä miltä näytit ratsusi selässä. kasvojesi pölyyn kyyneleet tekivät katkeria puroja.
enkä uskonut miten on mahdollista, että tänään torin penkeillä istuvista miehistä kukaan ei muistuta sinua. verisuonten risteillessä kasvoilla. sormet, joita nikotiini on armeliaasti värjännyt. keltaisia valkuaisia, kuluneita lahkeita, ryppyisiä takkeja. huiveja, jotka eivät tarkoita mitään.
ja juuri silloin huomasin
miten paljon me muistutamme kuutteja. sisäisesti.
vihjepuhelimia.
säteilyä.
tausta.
sinusta minuun.
vieläkin.
Tex.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti