- ajatteletko koskaan kanssaihmisiä, lähimmäisiä?
noin sekuntin seesteiseltä näyttämään pystyvä ihmisapina kysyy ja levittää kätensä kuin kristus. mä en ihan pysy vankkureilla. maisemat näyttävät kuitenkin noin suunnilleen samoilta. tuossa on puinen aita elementti ja sen takana punatiilinen rakennus. asfaltoitu tie ja katukyltit. autoja ja apinoita.
- kyllä mä toisinaan..
- toisinaan?
- joo-o, toisinaan
- arkkienkeli mikaelilla on tapana sanoa: "arvoisat mestarit, luontoäidin ankaruus lastaan kohtaan on toisinaan varsin perusteltua. jos pyytäisin teitä kanssani myrskyn silmään olisinko vielä huomionne kohteena?"
- häh?
- katso ja mykisty!
mitään ei tapahdu. ei ainakaan mitään kovin dramaattista. ainoa muutos minkä huomaan on ikärasismin kohteen haaroissa leviävä märkä läikkä. mä katselen vielä varovasti ympärilleni, mutta mitään ei tapahdu. paitsi se läikkä alkaa tiputella kusta katuun.
- okei, mä olen mykistynyt. sä kusit alles. mitä tästä pitäisi päätellä. olisikohan papan mennä takaisin aidan toiselle puolelle. siellä vois olla puuroa tarjolla, ehkä velliä jos luoja suo.
- älä mainitse jumalan sinun luojasi nimeä turhaan
papparainen kirkuu ja jatkaa
- en ainoastaan kussut alleni vaan toimin ikään kuin faxina taivaalliselle koodille.
kaikkea sitä vanhusten suusta kuuleekin, taivaallinen koodi on kuselle ainakin minun korviin ihan uusi ilmaisu.
- katso ja mykistys!
mä pälyilen taas ympärilleni, mutta kaikki vaikuttaa ihan normaalilta. mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin.
- luo katseesi asfaltin mustaan pintaan, poikani.
ja mä luon katseeni. asfaltin pintaan on kusella kirjoitettu:
viesti muutoksen aikaan: tulevaisuuteen voi nähdä keskittymällä täydellisesti hetkeen.
- vittu mitä new age -paskaa..
- ei paskaa. kusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti