- suna mä vetäisin nyt sitä koksua ja kunnolla. kohta ollaan kohdilla.
pappa-behemoth rykii ja tarjoaa pussia mulle. mä kiskon sitä valkosta saatanaa niin kuin olis viimeinen ehtoollinen. mun aivoissa seisoo tuhat kullia juhlaerektiossa ja hammondit raikaa kun kola kolisee. aika hartaan näköinen keltainen smurffi puhuu itsekseen. manaa? siltä se kuulostaa.
- ota rennosti
pappa sanoo ja jatkaa
- katso ja hämmästy!
pappa karjaisee ja kääntää auton rajusti vasemmalle. suoraan päin..
- vittu, toi ole mikään taivas. toi on vitun betoniseinä. varo!
ja ne on oikeastaan mun viimeiset sanat. vaikka ne ei oikeasti olekaan. samalla hetkellä kun me törmätään sämpylällä betoniin ja mun ja pappa-elukan naamat kohtaa insanityn muovisia sisäosia mä ikään kuin irtaannun ruumiistani.
- keskity hetkeen.
pappa sanoo jossain mun päässä? mä katson ihan rauhallisesti miten meidän ruumiit painuu kasaan vasten betonia ja metallia. se näyttää mahtavalta. verta ja kuolemaa. betonia ja uudelleensyntymää. jing ja jang. koko vitun upea universumi pysähtyy noin sekuntin tuhannesosaksi ja me livahdetaan grim reaperin kylmistä kynsistä kuin jotkin vitun siistit tyypit. mitä me nyt ei olla.
pappa kylpee veressä ja näyttää pikemminkin punalipulta, kuin keltaisiin pukeutuneelta vanhukselta. sen eloton ruumiis makaa hieman rivon oloisesti mun sylissä. sen pää on mun haaroissa. mulla tulee hieman astraalioksennusta mun astraalisuuhun. me imeydytään betonin lävitse valoon. hyvin keltaiseen valoon.
- näyttää ihan aamukuselta.
mä sanon ja kroolaan muutaman vedon.
- new age -kuselta.
täsmentää seniori-vittupää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti