mikä ei ole kuin kolmetoista juoksuaskelta, sen jälkeen mä lyllerrän sisään kauppaan. kaupan nimi on dementian ranta, divari varttuneille. mustya se kuulostaa tutulta ja tosi hyvältä nimeltä. dementian ranta. siisti soundi. tiskin takana torkkuu pappa jonka paitaan on painettu teksti
MILK ME, BITCH!
rajua, mä kelaan. nykyajan vanhukset on tosiaan kovassa vedossa. nuoriso hakee turvaa vanhoista arvoista. estoista ja kielloista. rukousnauhoista, kun vanhusten lähinnä rukousnauhaa muistuttava tavara on anaalikuulat. vittu, ne ei ainakaan haaskaa aikaa mihinkään henkiseen. ne tietää. liha katoaa. siitä on otettava irti kaikki tai kaikki on ollut turhaa. pelkkää vitun puhdetyötä. mä olen oppinut kunnioittamaan näitä vanhoja paskiaisia. niillä ei tunnu olevan mitään estoja. ehkä se johtuu aivojen rappeutumisesta, mistä tuleekin mieleen että aivot vaan periaatteessa paranee iän myötä kun turhat solut kustaan viemäriin. käristetään kemikaaleilla. verkkovirralla. millä ne temppunsa tekevätkään. ehkä kaikki on vain iän tuomaa kyllästymistä kaikkeen turhaan paskaan. kaikkeen siihen mihin meitä koitetaan saada uskomaan. jatkuvuuteen, kasvuun ja niin edelleen. vanhukset kulkee mieluumin anaalikuulat perseestä roikkuen heittelemässä polttopulloja mielisairaalan ikkunoista sisään tai harrastavat sadomasoseksiä hautausmailla. mitä ikinä niiden seniileihin päihin nyt sattuu pälkähtämään.
ja kaikki se puhe nuorison rappiosta, hohhoijaa! ne ei ole vielä nähneet mitään.
- mitäs jannu hakee?
pappa korisee ja vetää pihisten henkeä, kuin joku copd-mulkku.
- onks tarzan marsissa-läpyskää?
- näytänkö mä kaverilta jolla ei olis tarzania marsissa?
- no et näytä. (sä näytät vitun myyräkuumeiselta friikiltä, jonka paita pitäisi polttaa)
- mitä sä mumiset?
- en mä mitään mumise. löytyykö vai ei?
pappa lähtee tiskin luota ja huomaan, että papalla ei ole housuja lainkaan. kylmät väreet kulkee mun selkää pitkin. mä olen enemmän kuin hämmentynyt. mä olen kuoripoika jonka perseeseen on lyöty kolehtihaavi ja suuta raiskaa isä michael.
- katso ja hämmästy!
pappa mylväisee ja kääntyy mua kohti. sen kivekset seisova suoraan eteenpäin.
- oleks koskaan nähnyt tällaista?
se livertää.
- pakko myöntää että en.
- nää osaa muutakin. kato.
ja pappa ottaa hyllystä tarzan kirjan kiveksillään ja viskaa sen mulle. mä nappaan (hyvin vastentahtoisen)kopin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti