esi-isä-avatar mutisee koko ajan puhelimeen ja rummuttaa pakarisen kylmässä maailmassa -biisin tahtiin insanityn oveen. mä katselen maisemia ja odotan, että näkisin jonkun paikan mistä hankkia papalle pöksyt. mua kuvottaa sen kiveksillä ajaminen ja tunkkainen kusenhaju mitä se levittää ympärilleen.
- pysähdy!
mä mylväsen ja pappa-saatana lyö puolikkaan sämpylän jarrut pohjaan.
- mitä?
pappa katsoo mua kauhuissaan.
- älä huuda kun kivekseni ajelevat. meinasin vetää tekohampaiden yläosan väärään kurkkuun.
friikki inisee ja mä hyppään kyydistä ja painun sisään armeijan ylijäämä -puotiin. nyt hankitaan sedälle pöksyt se on vama, mä ajattelen ja suuntaan sisälle kyseiseen ostoskeitaaseen. nää on passelit, näissä pappa tuntee itsensä kokonaiseksi. ihmiseksi. mä päättelen ja maksan ostoksen.
- kato ja hämmästy!
mä matkin kuin kiljupunkkari. ja ojennan esi-isälle pöksyt. äijä nostaa ne korkeallle eteensä ja huudahtaa
- voi juma! mistä tiesit poikani? mistä halvatusta tiesit, että reisieni sisäpinta tykkää painautua vasten kuolleen eläimen nahkaa ja väri. tämä väri. se on niin kaunis.
äijä on ihan vitun haltioissaan ruotsalaisista ratsuväen ratsastushousuista. ne on kulahtaneen keltaiset. sininen on karissut niistä naapurimaan viljavia maita ratsastellessa. ubermensch-friikkii kiskoo pöksyt jalkaan ja tekee muutamat voimistelu liikkeet. mä olen enemmän kuin tyytyväinen kun sen kivekset on vihdoinkin piilossa pahalta maailmalta.
- mun nahkahousut!
pappa huutaa ja taas mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti