- perillä ollaan!
pappa kailottaa ja heilauttaa skrebansa ratista. mä mietin, että pappa-avatarelle pitää hommata jostain pöksyt ja vähän äkkiä sittenkin. sillä on päällään ainoastaan keltainen t-paita missä lukee: next, please. jalassa ikämiehellä on kuluneet befree tarralenkkarit ja siinä sen varusteet olikin. eli housuilla olisi tilausta.
- miten niin perillä?
mä kysyn sillä me ollaan parkissa jossain metsätiellä, eikä missään näy oikeastaan mitään muuta kuin metsää ja yks rakennusparakki.
- no täällä. hollannin maajoukkueen pukukopilla.
pappa hihkuu ja hyppii. sen pallit heiluu mielettömässä kaaressa iloiten mukana.
- hollannin missä?
- maajoukkueen pukukopilla. mä pöllin sen kisoista 1974 saksasta. silloin kellopeliappelsiini hävisi loppuottelussa niukasti isäntämaalle 2-1.
- haista vittu. toi on joku ikäloppu työmaaparakki, ei tosiaan mikään hollannin pukukoppi.
mä meuhkaan ja pappa tarpoo pitkin kalpein kintuin kopille ja nykii oven auki.
- astu sisään ja hämmästy!
me astutaan sisään ja seiniin on kirjoitettu mulle hieman vieraita nimiä. kuten Johnny Rep. samoin yhden seinän peittää iskulause: TOTAALVOETBAL. täytyy sanoa että esi-isä on nähnyt ainakin paljon vaivaa saadaksen harhansa näyttämään etäisesti todellisilta.
- mitä sanot?
esi-isä vinkuu ja pyörittelee pussejaan kuin lännen rennoin karjapaimen.
- joo-o.. tota... aika siistiä? hollanti.1974. silleen.. parakki.
- ymmärrän hämmennykseni, nuori mies. minunkin on joskus vaikea uskoa omia tekojani todeksi.
(sen mä voin käsittää)
- mitä sä mumiset?
- et missä ne huorat ja koksu on?
- no ei ainakaan tässä hengellisessä pyhätössä. tätä emme saastuta millään niin maallisella kuin kokaaini ja rivot pikku vosut. ei. tämän me pidämme puhtaana siitä saastasta. lainaatko langatonta puhelintasi?
- langatonta puhelinta? kaskun ei faksia?
mä yritän polkaista paskaa läppää ja ojennan luurin jeesus von pallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti