vastaa valkoisiin pukeutunut nainen kun kysyn kuinka kauan olen ollut täällä. mun ranteet ja nilkat on nahkaremmeillä kiinni ja näyttää siltä, että mun liikkumista on päätetty rajoittaa railakkaasti. suuta kuivaa ja naama tuntuu vesiilmapallolta.
- kolme viikkoa?
mun viimeiset muistikuvat liittyvät johonkin sekopäiseen vanhukseen, autokolariin ja new age -virtsaan. kun kysyn asiasta naiselta valkoisissa, se muuttuu hieman kylmemmäksi ja sanoo
- anna nyt ton jutun jo olla. sä olet hokenut sitä kyllästymiseen asti. et sä ole kuule mikään tarinankertoja, et tosiaan. kukaan ei tässä sairaalassa ei enää jaksa sun lässytystä vanhuksista, jalkapallosta, autoista ja ties mistä. sulla on kuule aika iso suu kaveriksi joka käyttää vaippaa.
- häh?
- slip ultima xl.
nainen sanoo ja jättää mut rentoutumaan tähän miellyttävälle pedille, miellyttäviin lepositeisiin. mikä autuus. mitä ikinä ne on antaneet mulle tässä jumalan rakastamassa sairaalassa on varmasti valutettu enkelien pilluista. tää on mahtavaa. tää on oikein. ei enää vanhuksia, nissan insanityä tai kaikkea sitä new age- kusta. ainoastaan lepositeitä ja rauhoittavia, ihania, rauhoittavia lääkkeitä. slip ultima xl, ei paskempi nimi; mä kelaan et voisin hyvin tehdä r n b -levyn nimellä xl ultima. xl ultima and the king size whores. vitun mahtavaa. joku ku tois vielä pitsan ja syöttäs sen mulle niin kaikki ois hyvin, enemmän kuin hyvin. mahtavasti.
- en mä tiedä voiko tai saako näitä myydä. nää on niinku mun henkilökohtaista omaisuutta.
menninkäinen kihertää ja pyörittelee kädessään rentoutumiskasipalloja (kuin kiveksiä, mun mielessä käväisee ikävä muisto). kevät aurinko paistaa meidän kasvoihin ja saa kaiken näyttämään vähemmän kovalta. vähemmän harmaalta. sairaalan puisto on pieni ja viihtyisä. vesilammikko. penkkejä. kasveja. pensaita. mä olen aloittanut vapaakävelyt. yleensä mä vaan istun täällä. istun ja poltan sätkiä. jutelten mennikäisen kanssa. joskus se (menninkäinen) hyräilee mulle:
- mä muistan ku mä olin B-16 kanssa (tai silloin se ei vielä ollu Benedictus xvi, vaan ihan joseph. joseph ratzing.) liittoutuneiden natsivieroituksessa. vittu mikä kauhee paikka se oli. mä en ole koskaan kärsinyt niin paljon vieroitusoireista missään ku siellä. huu. vieläkin menee oikein kylmät ja kuumat väreet pitkin skolioosin vaivaamaa selkärankaa,
menninkäinen jäkättää ja näyttää vaipuneen ahdistavien muistojen karsinaan.
- ethän sä edes ollut syntyny silloin. mä oon nähny sun papereista et sä olet vasta 21.
mä yritän lohduttaa paskiaista.
- vittu sulla tosiaan on suuri suu kaveriksi joka käyttää vaippaa.
- häh? mitä kaikki sekoilee jostain vitun vaipoista?
- slip ultima xl
kääpiö sanoo ja viskaa mua rentoutumiskasipallolla reiteen. se nousee ja kävelee omituisesti kylkimyyryä sisään sairaalaan. näyttää siltä että laitos nielaisee sen kokonaan. vitun kusipää, mä mietin ja kokeilen haaroista. mitä vittua? tuntuu topatulta. mä vedän sairaalapöksyt nilkkoihin ja katson nivusiani kauhuissani.
voi hyvä jumala, mä tuumaan ja repäisen vaipat vyötäisiltäni. miten tämä on tällaiseksi mennyt. missä elämänhallinta? missä kohtuus? mä kelaan ja kiskon tummansiniset sairaalapöksyt ylös.
-ei enää vaippoja. nyt saa riittää!
mä huudan ja lähden juoksemaan läpi nurmikon, kadulle ja niin pitkälle kuin psyykelääkkeiden turvottamalla kropalla vaan pääsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti