ehkä mun pitäisi palata takaisin sairaalaan. ennen kuin koko maailmasta katoaa taas järki. mulla on nyt luettavaakin. menninkäinen on varmaan huolissaan. mua kadottaa koko pakomatka. mutta sitten muistan hiostavan toppauksen haaroissani. slip ultima xl. isoille pahoille pojille. voi luoja. vaippa, vaikka ikää on 36 maan vuotta. mitä vittu niiden päissä liikkuu. pukea nyt sellaiset imukykyiset vaipat ihmiselle. olisivat edes pukeneet inkohousut. tai en tiedä. miksi pukea vaipat täysin pidätyskykyiselle yksilölle. ainoastaan nöyryyttääksen tätä?
- osaaks sun kassit ajaa?
mä kysyn, melkein salaa itseltäni. mä en ymmärrä miksi mun pitää aina hämmentää näitä hämäriä keitoksia.
- miksi kysyt? älä luulekaan, että lähden kuskaamaan sun mielisairasta persettä mihinkään. en vaikka kivekseni osaisivat ohjata avaruusrakettia. mun veljen kivekset kylläkin osaa..
- sun veljen?
- joo-o.. mikäs sulle ny tuli?
mä en vastaa vaan syöksyn ulos kaupasta. pappa tulee perässä. sen kivekset on kuin hampaaton suu, joka tekee purentaliikettä. vitun pelottavaa, jos multa kysytään. en todellakaan halua jäädä noiden tappajakivesten jauhettavaksi. mä ryntään takaisin sairaala alueelle ja huudan apua kuin järkensä menettänyt. eikä aikaakaan kun kolme hoitajaa juoksee mua kohti. ne kusipäät taklaa mut kumoon. kunnolla. niin että ilmat kaikkoaa mun keuhkoista. yksi vittupää. kyrpänaamaksi mä sen olen ristinyt työntää mun pakaraan piikin ja
mä tunnen olevani kotona. kalustamattomassa huoneessa. täällä on vain sänky. lepositeet. ja sumua. ei ainoatakaan vanhusta. ei kiveksiä heiluttavia mielipuolia. ainoastaan autuus.
- katso ja hämmästy
tuttu ääni kuiskaa jostain mun alapuolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti