- en mä tiedä aaveista. vittu mä olen vaan siivooja.
cornbread yrittää kiemurrella.
- älä vittu viitsi. jokainen vitun huhu, tarina ja saatanan valhe niistä vitun aaveista ulos nyt siitä suusta kun kerran saat sitä vielä auki vai haluatko sä päätyä samanlaiseksi vitun rivoksi mytyksi kaverisi viereen?
mä kysyn ja jukeboksissa sue valittaa miten vihaa vieläkin nimeään. no, se on aika luonnollista, vai mitä? sitten cornbread alkaa puhua ja kylmät väreet menee palleista päälakeen ja takaisin. vitun aaveen dumppausta. ihan kuin ennen vanhaan dumpattiin isovanhemmat harhailemaan kaduille, kun ei niitä jaksanut katsoa enää kamoissakaan. cornbread tekee selkoa kuulemistaan ja täytyy sanoa, että kaverilla on ilmiömäinen muisti noin niinku kamaveikoksi. ehkä machete on hieman terästänyt kaverin muistia. mistä sen tietää. jäbä jatkaa tarinaa ja mä kelaan, et samaa paskaa jokaisella vitun planeetalla. jokaisella meistä. me etsitään aina poispääsyä, ihan kuin sellaista olisi. missään. luulisi sen olevan jo aika selvää tässä vitun vaiheessa omaa ja ihmiskunnan historiaa.
- okei, okei.. lopeta jo.
mä sanon omasta mielestäni vitun rapsakasti cornbreadille ja lyön machetella ylhäältä alaspäin suuntautuvalla iskulla jäbän rivoksi mytyksi kaverinsa viereen. ne näyttää romanttisilta holy rollerin uudelleen muotoiltu pää cornbreadin haaroissa. mä kävelen ulos räkälästä.
on vitun kuuma.
ja aivan liian kirkasta.
edes tälle planeetalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti