mä en välitä likaisesta sateesta
ympäröivästä informaatiosta
mä en tunnusta luonnonlakeja
ajan määritelmää
kerjään kadulla jämiä
jokaista jumalatonta olotilaa
mä eksyin varhain
erehdyn usein
tunnen miten vainoharhat katoaa kävellessä
ratapihan sähköisessä ilmassa
tajuan
etten koskaan matkusta Moskovaan
näe metroaseman hullua leskeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti