Ensimmäinen mielenvikaisia Suomessa koskenut säädös oli Ruotsin (ja Suomen) ensimmäisessä yleisvaltakunnallisessa lakikokoelmassa, noin vuonna 1349 valmistuneessa Maunu Eerikinpojan maanlaissa Tapaturmaisten tappojen kaaressa luku XVII ”Jos nainen tai mies menettää järkensä”: ”Jos nainen tai mies menettää järkensä, hänen lähimpien sukulaistensa tulee kuuluttaa siitä naapureille ja pitäjäläisille sekä pitää hänet eristettynä. Jos asianomainen pääsee karkuun ja tappaa jonkun tai polttaa kylän, saakoon kylä vahingonkorvauksena yhdeksän markkaa. Korvaus olkoon sama siinäkin tapauksessa, että tulipalossa palaa sekä rakennuksia että ihmisiä. Jos mielipuoli tappaa jonkun, olkoon siitäkin korvaus yhdeksän markkaa. Mielipuolen perillisen tulee maksaa korvaus, samoin saada korvaus siinä tapauksessa, että mielipuoli tapetaan.”
aika kiva juttu, että mielipuolella on ollut arvoa jo n.1349 vuonna... tänään taitaa olla toisin. Ne on vaan meno erä..tappaa ne kaikki pitäisi, älkää ainakaan rakentako niille mitään hoitokoteja, ei ainakaan mihinkään missä on ihmisiä lähellä... mielenterveyspotilas on taas kerran ainoastaan uhka!
kehitystä! kehitystä! huutaa kansa, mutta mihin suuntaan?
Pansion alakoulun viereiselle tontille rakennetaa mielenterveykuntoutujien hoivakotia.
– Puhetta on ollut siitä, että tuleeko tänne huumeidenkäyttäjiä, alkoholisteja vai jonkin vastaavan vaivan kourissa olevia potilaita. Epätietoisuus on ollut pahinta, mies toteaa.
ei saatana sanoo Frank... tietämättömyys se vain kasvaa ja vahvistuu, mutta onneksi me voidaan seurata BB:tä alasti vielä hetki, ennen kuin ne hakee meidät kaikki pois..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti